7.21.2019

(keskenerainen) KALEALA — toinen kiria

uika on ahtia sanoa, ueitika:ta uieretel:a.
ahti poika sa:relainen, tuo on lieto lem:in poika,
kasuoi kois:a korkeas:a luona armahan emonsa
la:iim:an lahen peral:a, kaukoniemen kainalos:a.
kaloin si:na kauko kasuoi, ahti ahuenin iuleni.
tuli mies mita parahin, puhkesi punauerinen,
ioka pia:stansa piatei, kohastansa kelpoai;
ua:n tuli uiahan ui.al:e, taoiltansa turmiol:e—
ain oli naisis:a elaia, iuli iuota iuotsilois:a,
noien inpien ilois:a, kas:apiaien karkelois:a.
kiul:i oli sa:ren neiti, sa:ren neiti, sa:ren kuk:a.
kasuoi kois:a korkeas:a, iuleni iulen ehos:a,
istuen ison maioil:a, kaunoisehen kartanohon.
kosi piaia poial:ehen—eip on men:ut piaialahan
piaian luona paistamahan kesaisil:a ki:rehil:a.
kosi ku:hut poial:ehen—eip onmen:ut piaialahan
piaian luona paistamahan kesaisil:a ki:rehil:a.
kosi ku:hut poial:ehen—eip onmen:ut ku:tolahan
ku:n luona kumot:amahan, kehat ilman kiertamahan.
kosi tiahti poial:ehen—eip onmen:ut tiahtelahan
pitkin iuota pilkimahan taluisil:a taiahil:a.
tulei uirosta sulhot, toiset tuolta inkerelta—
eip onneiti men:utkana, itse uasten uastaeli,
"suot:a kultan:e kului, hopean:e hoik:enei!
enliahe mina uirohon, enliahe, lupoakana,
uiron uet:a soutamahan, sa:rel:ista sauomahan,
siuomahan uiron kaloia, uiron lienta lip:omahan.
enkaliahe inkerel:e, penkerel:e, piankerel:e—
siel: on nialka, kaiken nialka; pu:n nialka, piarehen nialka,
ueen nialka, uehnan nialka, rukihisen leian nialka."
tuop onlieto lem:inkainen, itse kaunis kaukomieli,
liahteaksensa lupasi sa:ren kuk:oa kosihin,
tuota mointa morsianta, kaunokaista kas:apia:ta.
emo kieltea kiakesi, uaroit:eli uaimo uanha,
"el:os menko, poikaseni, parenpihin itseasi!
ei suat:ane sinua sa:ren su:rehen sukuhun."
sanoi lieto lem:inkainen, uirki kaunis kaukomieli,
"ios on ole koiltani korea, suultani aian su:ri,
mie ualitse uar:el:ani, otan muil:a muooil:ani."
aina kieltai emonsa liahtemasta lem:inkaista
sa:ren su:rehen sukuhun, la:iahan laiiperahan,
"siel:a pi:at pilkoaat, naiset nauraat sinua."
mita huoli lem:inkainen! itse tuon sanoiksi uirki,
"kiul:a hia:an naisten naurun, sop:itiurskut tiut:arien—
poitkaisen poian poehen, kiasikan:on kainalohon;
si:n on pia hiuanki pilkan, parahanki pariauksen."
emo tuon sanoiksi uirki, "uoi poloinen, piaiiani!
nauraisitko sa:ren naiset, pitaisit piuhaiset pi:at,
ni:n si:ta tora tulisi, sota su:ri lankeaisi!
saisi kaik:i sa:ren sulhot, sata miesta miek:oinensa
pia:l:esi sinun, poloisen, iuksinaisen iunparil:e."
mita huoli lem:inkainen uaroituksista emonsa!
ot:ai hiuan orosen, ualiasti ualion uarsan'
aiai karit:elei sa:ren ku:luhun kiulahan
sa:ren kuk:oa kosihin, sa:ren mointa morsianta.
nauroi naiset lem:inkaista, pi:at pisti pilkoiansa,
kun aioi kum:asti kuial:e, kamalasti kartanol:e—
aioi koriansa kumohon, ueraiahan uierahiut:i.
si:na lieto lem:inkainen murti su:ta, uia:nti pia:ta,
murti mustoa haenta. itse tuon sanoiksi uirki,
"enoletuotaen:enniahnut, enoleniahnut enkaku:l:ut
naisen nauraan minul:e, pi:an pilkoia suan:ut."
mita huoli lem:inkainen! sanan uirkoi, noin nimesi,
"onko sa:rel:a siioa, ma:ta sa:ren manterel:a,
minun leik:i liuoakseni, tan:er tanhuel:akseni
sa:ren inpien ilois:a, kas:piaien karkelois:a?"
sa:ren inpiuet sanoat, niemen neiet uastoaat,
"onp on sa:rel:a siioa, ma:ta sa:ren manterel:a,
sinun leik:i liuoaksesi, tan:er tanhuel:asesi
karialaisna kaskimail:a, paimenpoikana palol:a—
lapset on laihat sa:ren mail:a, lihaat heosen uarsat."
mita huoli lem:inkainen! palkasihe painemeksi—
kiai piaiat paimenes:a, iuot on inpien ilois:a,
noien neitoien kisois:a, kas:apiaien karkelois:a.
sil:a lieto lem:inkainen, itse kaunis kaukomieli,
iopa hia:ti naisen naurun, piat:eli pi:an pilkan.
eiol:ut sita tiutarta, pi:koa piuhintakana,
kuta hian eikosketel:ut,  ionk eiuieres:auenunut.
iuksi on inpi kaik:inensa sa:ren su:res:a suus:a,
iok eisuostu sulhasihin, miel:u miehiin kiuiihin—
se oli kiul:ik:i korea, sa:ren kuk:a kaunokainen.
tuop onlieto lem:inkainen, itse kaunis kaukomieli,
saat sa:p:ahat kulut:i, saat airot poik:i souti
tuota neit:a sa:es:ansa, kiul:ik:ia pi:utes:ansa.
kiul:ik:i, korea neiti, hianpa tuon sanoiksi uirki,
"mita, kehno, kierteletki, ran:an raukuia, aielet,
tia:lta tiut:oia kiuselet, tinauiuoita tieustelet?
en ma tiasta en:en ioua, kuin kien kuluksi iauhan,
pieksan petkelen periksi, huhmaren sukuksi suruon.
enkahuoli huitukoil:a, huitukoil:a, haitukoil:e;
mie tahon tasaisen uar:en tasaisel:e uar:el:eni,
tahon muoon muhkeam:an muhke.il:e muo.oil:eni
seka kasuon kaunihim:an kaunihil:e kasuoil:eni."
oili aikoa uiahaisen, kului tuskin puoli ku:ta.
io piaiana mu:tamana, iltana moniahana
neitoset kisaelei, kaunokaiset karkelei
man:erpuolel:a saloa kaunihil:a kankahal:a;
kiul:ik:i iulin:a muita, sa:ren kuk:a ku:luisin:a.
tuli ueitik:a uerea, aioi lieto lem:inkainen
orihil:ansa omal:a, ualitul:a uarsal:ansa
keskel:e kisaketoa, kaunokaisten karkeloa;
reutoi kiul:ikin rekehen, kop:oi neien korianhansa,
tuon aset:i talial:ensa, li:t:i li:stehiuisil:ensa.
laski ruoskal:a heoista, nauskahut:i nauhasel:a,
si:ta liaksi liukumahan. liahties:ansa sanoi,
"elkat:e minua, im:et, ilmi antako ikana,
minun tia:l:a kiauneheni, tia:lta neien uieneheni!
ios et:e totel:e tuosta, ni:n teil:e paha paneikse—
laulan sulhon:e sotahan, nuoret miehet miekan al:e,
et:ei ku:l:a ku:na pia:na, naha ilmoisna ikana
kuiasil:a kulkemas:a, ahoil:a aielemas:a."
kiul:a kiul:ik:i ualit:i, sa:ren kuk:a kuikut:eli,
"pia:sto io minua poies, laske lasta ual:al:ensa,
kotihinsa kulkemahan luoksi itkean emonsa!
ios et laskea luan:a kotihini kulkemahan,
uiel on ui:si uielieani, seitseman setani lasta
iianon iialen polkiiaksi, neien pia:n peril:iseksi."
kun eipia:snut kuitenkana, itse itkul:a hiurautui.
sanan uirkoi, noin nimesi, "ioutenpa, poloinen, siun:uin,
iouten siun:uin, iouten kasuoin, iouten aikani elelin;
io niut sainki ioutaal:a, miehel:e mitat:omal:e,
suoiihin soankiaiian, aina tuiman tap:eliian!"
uirki lieto lem:inkainen, sanoi kaunis kaukomieli,
"kiul:ik:i, siuankiapuni, minun maire mariueni!
el:os olko mil:akan! ensuapahoinpitane—
siulis:ani siuoes:ani, kiasi:sani kiaiues:ani,
siul:ani seistes:ani, uieres:a uenues:ani.
"mitapa sina sureksit, mita huol:en huokaelet?
tuotako sina sureksit, tuota huol:en kuokaelet,
lehmiti:ut:a, leiati:ut:a ia kaiken elon uiahi:ut:a?
el:os olko mil:akana! mont on lehmea minul:a,
monta maion antaiata—iuks on suol:a mu:rik:inen,
toinen miael:a mansik:inen, kolmas puoluk:a palol:a.
ne on siuomat:a soreat, katsomat:a kaunokaiset;
eiole il:oin kiutkemista eika a:muin laskemista,
heinauihkon heit:amista, suolan, su:ruksen surua.
uaiko tuotaki surisit, tuota huol:en huokoaisit,
et: eio sukuni su:ri, koin korkea kotini?
ios enoo suulta su:ri enka korkea koilta,
on mul:a tulinen miek:a, siakenea siailarauta.
se onpi sukua su:rtaa, la:ioa laiiperea—
onp on hi:es:a hiot:u, iumaloi:sa kirkastet:u.
sil:a su:ren:an sukuni, la:ien:an laiini kaiken,
miekal:a tuliteral:a, siailal:a siakeneal:a."
neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi uirki,
"oi on ahti, lem:in poika! ios tahot minuista neit:a
ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi,
sie uan:o ualat ikuiset et sotia kiauaksesi
kul:ankana tarpehel:A, hopeankana halul:a!"
si:na tuo lieto lem:inkainen itse tuon sanoiksi uirki,
"uan:on mie ualat ikuiset ensotia kiauakseni
kul:ankana tarpehel:a, hopeankana halul:a.
sie tise ualasi uan:o et kiulia kiauaksesi
hiuanki hiupun halul:a, tanhuiuoksun tarpehel:a!"
si:ta uan:oiat ualansa, la:tiat ikilupansa
e:s:a iulkisen iumalan, al:a kasuon kaik:ial:a,
ei ahin sotia kiaua eika kiul:ikin kiulea.
si:ta lieto lem:inkainen ueti uirkua uitsal:a,
liuoi ori:ta ohiaksel:a. itse tuon sanoiksi uirki,
"iia hiuasti, sa:ren nurmet, ku:sen iu:ret, teruaskan:ot,
ioit olen kesan kiael:ut, taluet kaiket tal:ael:ut,
pi:leskel:en piluioil:a, paeten pahal:a sia:l:a,
tiata pi:uta pi:utes:ani, al:ia aiel:es:ani!"
aioa hiupit:elei—io kohta koti niakui.
neiti tuon sanoiksi uirki, itse lausui, noin nimesi,
"tupa tuol:a tu:lot:ai, nialkaraunio niukui.
kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kun:ot:oman?"
se onlieto lemi:nkainen sanan uirkoi, noin nimesi,
"ela sie sure tuista, huokaele huonehista!
tuat toiset tehtanehe, parem:aiset pantanehe
hirue.ista hirsikoista, parahista parsikoista."
si:ta lieto lem:inkainen io kohta kotihin sa:pi
luoksi armahan emonsa, tiuko ualtaanhenpansa.
emo tuon sanoiksi uirki, itse lausui, noin nimesi,
"ui:kon ui:uit, poikaseni, ui:kon mail:a uierahil:a."
lausui lieto lem:inkainen, sanan uirkoi, noin nimesi,
"piti naiset naurel:ani, kostoa piuhaiset pi:at
pian:asta pitkan pilkan, nauran:oistana minul:e.
sain parahan koriahani, tuon asetin talial:eni,
li:tin li:stahiuisil:eni, al:e uilti uierahutin.
sil:a maksoin naisten naurun, pi:koien ilopian:a.
"oi emoni, kantaiani, iaitini, iulentaiani!
mita liaksin, senpa sainki, kuta pi:usin, sen tapasin.
pane niut patiasi parahat, pehme.im:at pia:nalaiset,
ma:tani omal:a ma:l:a nuoren neiteni keral:a!"
emo tuon sanoiksi uirkoi, itse lausui ia pakisi,
"ole niut ki:tet:u, iumala, iulistet:u, luoia, iuksin,
kun an:oit minian mul:e, toit hiuan tulen puhuian,
oian kankahan kutoian, aian kenstin kehreaian,
pulskin pouk:uien pesiian, ua:t:ehien ualkaisiian!
itse ki:ta on:easi! hiuan sait, hiuan tapasit,
hiuan luoiasi lupasi, hiuan antoi armol:inen—
puhas on pulmonen lumel:a, puhtahanpi puolel:asi;
ualkea merel:a ua:hti, ualkeanpi ual:as:asi;
sorea merel:a sorsa, soreanpi suoias:asi;
kirkas tiahti tiaiahal:a, kirk:ahanpi kilois:asi.
la:i niut lat:i.at laeat, hanki ik:unat isom:at,
seisot:ele seinat u:et, te koko tupa parenpi,
kiun:ukset tuan etehen, u:et ukset kiun:uksel:e,
nuoren neien sa:tuasi, kaunihin katsot:uasi,
parem:aisen itseasi, sukuasi su:rem:aisen!